Lähes vuosi mennyt edellisistä kirjoituksista.  Suru Pikku-Piikan lähdöstä on vähitellen lievittynyt ja elämä asettunut uomiinsa. Bertta-ilopilleri jäi kotiimme kasvamaan toisesta pentueesta. Onnea myös sisaruksille Ronjalle, Vilille ja Pipsalle vuoden ikään tulosta!Bertta kyllä saa eloa ja iloa...ja joskus hammasten kiristelyä! Äitinsä tytär- jos ei tapahdu laitetaan tapahtumaan! Viimeksi ovenpieli sai toimia puruluun korvikkeena. Nykyään ostamme Mustista ja Mirristä puruluita samaan tahtiin kuin toiset tavallista ruokaa!

Talvella aloitimme näyttelyuraa Bertankin kanssa. Sairaalareissu sai Jyväskylän näyttelyt jäämään väliin. Mutta Helsingissä opettelimme sitten kehässä esiintymistä. Vaikka isompaa menestystä ei tullutkaan olin oikein ylpeä hyväkäytöksisestä koirastani. Nyt odottelemme mahdollisesti kevään aikana pentuja. Saa nähdä tuleeko vai siirtyykö pentuaidan kasaus ensi talveen...